17.08.2001 Painonvartijat/Yle Terveys

Laihdutukseen, jos mihin, liittyy monenlaisia uskomuksia ja harhakäsityksiä. Suurella osalla ylipainoisista on oma selityksensä liikakiloilleen, ja mikäs siinä! Selityksen kanssa on helpompi elää kuin syyttää omaa saamattomuuttaan. Joku uskoo omaan selitykseensä, moni tietää itsekin sen olevan pelkän verukkeen, mutta tuntee olonsa paremmaksi voidessaan kertoa olevansa ylipainoinen siitä tai tuosta syystä. Ja syitä riittää!

Yksi väittää olevansa jo tyyppinä sellainen, ettei kerta kaikkiaan laihdu tekipä mitä hyvänsä. Toinen väittää, ettei käytä rasvaa lainkaan, kolmas omaa suuret luut ja jollain taas on aivan eriskummallisen hidas aineenvaihdunta. Yksi syö tietämättään unissaan, toinen on suorastaan kävelevä ihme, koska ei omien sanojensa mukaan syö koskaan mitään. Ja joku kokeilee vuorotellen kaikkea, mättää suuhunsa ihmeitä lupaavia ateriankorvikkeita, kromipillereitä, kuitupuristeita, käyttää laihdutushousuja ja korvissaan akunastoja, pesee itsensä laihdutussaippualla, yrittää seuraavaksi rasvansieppareita, käy kiihkeästi kuntosalilla, lenkillä, aerobicissa - ja paino sen kun nousee.

Ja lähes kaikki edellä mainitut kantavat lisäksi painolastinaan pahinta kaikista; heikkoa luonnetta. Erikoisheikkoa!

Kaikki siis haluavat ylipainosta eroon, mutta sen sijaan monen paino vain nousee. MIKSI?

Tässä joukko yleisimpiä uskomuksia ja harhaluuloja selityksineen. Pitäkää hauskaa!

En syö mitään enkä silti laihdu!

Jaa-a! Mielenkiintoinen tapaus! Ihminen, joka ei koskaan syö mitään ja silti näyttää voivan hyvin – suorastaan niin hyvin, että painon kanssa on vaikeuksia.

Ihminen kyllä säilyy hengissä yllättävänkin kauan ilman ravintoa, mutta syömättä oleminen vaikuttaa idioottivarmasti painoon.

Väitteen esittänyt tarkoittanee varmaankin sitä, ettei syö varsinaisia aterioita, mutta pupeltaa ehkä huomaamattaan välipaloja, joita ei miellä syömiseksi. Tai hän ei syö juuri koskaan, mutta se mitä syö, sisältää kuitenkin enemmän energiaa kuin mitä hän kuluttaa. Jo päivän mittaan pikku hiljaa huitaisten nautitulla pikku välipalalla kuten suklaapatukalla, jäätelöllä, pasteijalla tai muulla leivonnaisella, sipsipussilla, suolapähkinöillä, virvoitusjuomapullollisella ja parilla makkara-juustoleivällä tulee energiaa helpostikin enemmän kuin kuluttaa, vaikka itsellä on tunne, ettei ole syönyt mitään. Puhumattakaan, jos nauttii edellä mainittujen lisäksi vielä kerroshampurilaisen ranskalaisilla tai pizzan "koska ei ole syönyt tänään mitään!"

Kumma etten laihdu, vaikken käytä rasvaakaan lainkaan!

Onnea! Eipä usein pääse tapaamaan ihmistä, joka omaa niin paljon tietoa ja taitoa, että onnistuu koostamaan itselleen täysin rasvattoman ruokavalion! Jos sellaisen onnistuisikin joku toteuttamaan, se kostautuisi äkkiä, sillä ihminen tarvitsee rasvaa. Rasvaa on useimmissa jokapäiväisissä elintarvikkeissa; juustot, kerma, smetana, ranskankerma, paneroidut ja paistetut ruoat, kastikkeet, suolaiset ja makeat leivonnaiset, suklaa, perunalastut jne.

Kasvikset ovat yleisesti ottaen vähärasvaisia tai rasvattomia, mutta jotkut niistäkin ovat runsasrasvaisia (pähkinät, mantelit, siemenet, avokado, oliivit). Rasvaa on jopa appelsiinissa pienen pieni määrä. Eniten rasvaa on kuitenkin kasviöljyssä.

Eli ei voi väittää, ettei käytä rasvaa lainkaan jättämällä levitteen leivän päältä pois.

Voin olla koko päivän syömättä, mutta illalla minua ei pidättele enää mikään!

No kyllä varmaan syötättää, jos koko päivän on syömättä ja tätä jatkuu päivästä toiseen!

Moni ihminen on opetellut ajan kanssa pidättäytymään ruoasta ja sietämään nälkää koko päivän voidakseen syödä illalla aamiaisen, lounaan sekä päivällisen edestä.

Miksi se ei ole viisasta? Ensinnäkin vireys laskee kun verensokeri laskee, jolloin monille tulee huono olo ja pinna kiristyy. Säännölliset ruoka-ajat ja kunnon suomalainen ruoka pitävät nälän loitolla ja mielen vireänä. Nälkäisenä myös kasvaa vaara näykkiä nälkäänsä sieltä täältä "jotain pientä", kun nälkä on pahimmillaan. Ja "jostain pienestä" kertyy yllättävän nopeasti kalori poikineen.

"En saa mitään aamulla alas," valittaa moni. Niin varmasti onkin. Mutta suurin osa meistä nauttii aamiaisesta ja sen tuomasta mielihyvästä. Jos ei muuten, niin opettelemalla ensin syömään edes leipäviipaleen tai puuron ja kenties jotain pientä sen kanssa.

Lounas keskeyttää mukavasti päivän työt, siirtää ajatukset hetkeksi muualle ja antaa tarmoa. Kunnon lounas myös auttaa niitä, joilla iltasyömisestä ei tahdo tulla loppua. Lounaan jälkeen välipalana iltapäivällä esimerkiksi kahvin kera pullaviipale, jogurtti tai hedelmä. Ja päivällisen jälkeen iltapala – kaikki itselleen sopivina aikoina, mutta ei yhtaikaa.

Säännöllisen syöminen, ei syömättömyys, auttaa painonhallinnassa ja on omiaan estämään jatkuvaa jääkaapilla ravaamista iltaisin. Ei siis kannata kerätä nälkää pitkin päivää, se voi kostautua ahmimisena. Eikä kannata tietysti napostellakaan kaiken aikaa, sillä se on sekä hampaita että vyötärönseutua koetteleva tapa!

En ehdi/jaksa harrastaa liikuntaa ja siksi en laihdu!

Energiankulutuksemme on tänä päivänä vähäinen, koska päivittäinen työ ja askareet eivät enää kuluta energiaa kuten vielä muutamia vuosikymmeniä sitten.

Automaatio hoitaa puolestamme lähes kaiken - pyykinpesun, ruoan kypsentämisen ja säilyttämisen, elintarvikkeiden hankinnan, paikasta toiseen siirtymisen ja jopa TV-kanavan vaihtamisen. Se tarjoaa mahdollisuuden kärrätä kaupasta suoraan autoon valmiit tai esikäsitellyt elintarvikkeet - kun ennen piti kaataa metsästä puut, kuljettaa pihapiiriin, hakata haloiksi, kantaa sisään, kantaa vesi sisään ja ulos, hoitaa eläimet, viljellä pellot, niittää, kuivata, puida ja jauhaa vilja, leipoa, lypsää, kalastaa ja metsästää itse - nämä vain esimerkkeinä siitä, mitä "liikuntaa" tarvittiin jotta saatiin aamiaispöytään edes leipää, puuroa, särvintä ja maitoa!

Aktiivinen, liikunnallinen elämä tuo iloa ja terveyttä. Se myös tukee painonhallintaa. Mitä pidemmälle painonhallinnan alku- eli laihdutusvaiheessa edetään, sen mukavampaa ja haluttavampaa on liikkua.
Jos liikunta ei kiinnosta tai sille ei löydy aikaa, sitä ei ole pakko harrastaa. Riittää, kun ottaa liikunnallisen elämänasenteen, kerää askeleita. Portaat ovat mahdollisuus, kauppakassit lisäävät liikkumisen tehoa, bussista voi hypätä lystikseen pois jo pysäkkiä ennen ja kävellä loput!

Liikunnan merkitystä varsinkin laihdutusvaiheen alussa selvästi yliarvostetaan. Usein luullaan, että ihminen ei kuluta lainkaan energiaa jos ei liiku. Siksi on aivan ymmärrettävää, että moni runsaasti ylipainoinen luopuu laihduttamishaaveestaan siinä pelossa, että laihtumisen edellytyksenä on pakollinen, usein toistuva hikiliikunta.

Liikunnan lisäämistä tärkeämpää erityisesti laihdutuksen alkuvaiheessa on tehdä ruoka- ja juomavaliolle jotain. Pelkällä liikunnalla laihduttamiseen, ruokavaliota muuttamatta, meistä suurimmalla osalla ei kerta kaikkiaan ole aikaa.
Ja lohdutukseksi: perusaineenvaihduntamme toimii kaiken aikaa - jopa syvässä unessa, liikkumatta - n. 70% teholla! Jos energiaa tulee vähemmän kuin kuluttaa, ihminen laihtuu vaikka sängyssä maaten!

Koko sukuni on ylipainoista! Turha edes yrittää, se on geeneissä/perimässä!

Saattaa olla! Mutta hyvin usein geenejä syyttävää perhettä seuratessa huomio kiinnittyy heidän ruokailutottumuksiinsa; he rakastavat hyvää, rasvaista "kunnon" ruokaa, rasvaisia, makeita ja suolaisia leivonnaisia, välipalaksi käytetään sipsejä, juustonaksuja, pizzoja, hampurilaisia, ranskalaisia, lihapiirakoita, makeisia ja jäätelöä. Ja - koska koko perhe, esim. isä, äiti, perheen 3 lasta ja koirakin ovat ylipainoisia - herää kysymys; miten isä ja äiti voivat olla sukua keskenään??? Ja kenelle se perheen ylipainoinen koira on perheessä sukua???

Usein peritty lihavuus johtuu perityistä vääränlaisista ruokailutottumuksista, joista toki pääsee opettelemalla irti. Ja vaikka pohjalla olisikin perinnöllinen lihavuus, senkin saa kuriin siirtymällä ruokavalioon, jossa on vähemmän energiaa kuin kuluttaa.

Minulla erikoinen/heikko/mystinen/toimimaton aineenvaihdunta!

Ei minusta koskaan tule hoikkaa ja siroa, minulla on niin suuret LUUT!

Suuria luita syytetään usein, mutta 20-30 kg ylipaino ei kuitenkaan selity suurilla luilla. Kahden samanpituisen ihmisen luiden painoero on enimmilläänkin noin yhden kilon luokkaa!

Minulla on NIIN heikko luonne! En vaan voi itselleni mitään!

Niinpä niin! Kyllähän minä laihduttaisin, mutta se luonne, You know!

Heikko luonne on yleisin veruke, selitys nro 1, kaikkien selitysten äiti. "Ja niin kun minä päätin olla kunnolla (nauraen, ylpeyttä äänessään!) näissäkin juhlissa, mutta katsokaa nyt! Taas otin täytekakkua (!) vielä uudemman kerran. Voi että ihmisellä pitääkin olla näin heikko luonne!"

Helpoin tapa puijata itseään on syyttää jotain muuta - paremman puutteessa vaikka omaa heikkoa luonnettaan! Kuvitellen ja väittäen, ettei syömisilleen voi mitään! Vaan entäpä, jos joku sanoisi, että kakkuun on päässyt vahingossa paloöljyä, olisipa sama luonne yhtäkkiä tosi tiukkana eikä ottaisi yhtä ainutta täytekakkupalaa. Sama heikko luonne osaa kyllä kulkea liikenteessä vaarantamatta kantajansa henkeä, ei putoa kaivoon ja on muutenkin menestyvä ja mukava ihminen. Vaan annas olla kun ruokaa on edessä, hänpä ottaa kuin taskustaan käyttöönsä "heikon luonteen" ja pistää sen tekemään päätökset puolestaan. Ja näin toimien ei kun päivittelemään ottamiaan määriä, nauraen moittimaan heikkoa luonnettaan koko mässäämisen aiheuttajana ja taas uusi annos tiikerikakkua lautaselle!

Syön suruuni! / Olen stressisyöjä! / Syön makeisia ollessani yksin! / Minulla on jatkuvasti kutsuja enkä voi kieltäytyä kaikesta ihanasta! / Olen paljon yksin kotona ja ikävissäni syön muilta salaa! / Olen päivät töissä enkä voi valita mitä syön! / Asun yksin ja kaikki ruoat on pakattu niin suuriin pakkauksiin! / Minulla on perhe ja aina jääkaapissa on jotain houkutuksia mitä en voi vastustaa!

Nii-in! On tilanteita ja tilanteita. Niitä on meillä kaikilla! Vaan annas olla, kun motivaatio on korkealla, osaamme hallita tilanteen kuin tilanteen ja kääntää sen jopa eduksemme. Ja motivaation ollessa heikko, nostamme vaan kädet ylös yrittämättä edes tehdä mitään muutoksia tilanteelle.

Kunpa aina muistaisimme käyttää sitä loputtoman kekseliästä mielikuvitustamme selittääksemme itselle miksi ei kannata ottaa jotain tiettyä runsaspisteistä sorttia sen sijaan, että keksimme keksimästä päästyämme syitä miksi meidän kuuluu muka ottaa sitä!

Terve ihminen laihtuu varmasti, jos ruokavaliosta tulee jatkuvasti energiaa vähemmän kuin kuluttaa!


Lisätietoja: Painonvartijat, tiedotuspäällikkö Riitta Rantanen p. (09) 5423 4575 tai 0400 811 920, [email protected]